bambi
,
Mie en todellakaan millään muotoa kannata mitään risteytyksiä vuonohevosten kanssa, vaikka tallissa ihana vuono-risteytys majaileekin. Ylläri on perinyt tietysti vuonohevosen hallakon värityksen, joka tosin on huomattavasti perus ruunihallakkoa tummempi. Rakenne sillä on jotain issikan ja vuonon välimaastosta, runko enempi vuonista ja jalat issikkaa. Melkoinen tynnyriponi siis. Askellajeja ei kuitenkaan löydy kuin kolme perinteistä ;)
Jos Skellalle on jäänyt periytymättä Hiltsun aasinpiirteet, Ylläriltä niitä sitten löytyykin. Nykyisin tamma on jo varsin rauhallinen, kiltti ja helppo käsitellä, mutta olipa aikoja, kun sillä ei ollut aavistustakaan käytöstavoista. Ihmisten yli tamma jyräsi hetkeäkään miettimättä, hermoili eroa kavereista, eikä keskittynyt laisinkaan itse asiaan. Eipä Yllärin isä Blakkekaan ollut luonteeltaan helpoimmasta päästään, joten en juurikaan ihmettele myös Yllärin kovapäisyyttä. Herkkyydestä ei tämän ponin kohdalla ole tietoakaan..
Todella kiltti tamma kuitenkin on, kuten kaikki tallimme ponit, kukaan ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ylläri on myös hyvin seurallinen ja rakastaa huomiota. Ratsuna se on toiminut muutamaan otteeseen. Ollessaan Lotan seuralaisena ylläpidossa, sillä kuulemma ratsastettiin kentällä kaikki askellajit läpi. Myö olemme ainoastaan maastoilleet tamman kanssa ne harvat kerrat, kun sen selässä on käyty. Ylläri on myös kooltaan harmillisen pieni, jokseenkin samaa kokoa Skella-äitinsä kanssa. Mutta nätti se on kun sika pienenä!
Tähän loppuun halusin vielä lisätä videon nykyisin hyvin harvinaisesta näystä, eli kolmesta ponista yhtä aikaa ratsastettuna maastoilemassa. Video on viime talvena kuvattu.
Lauma karvamammutteja
Ensin käytännön vinkki kaikille bloggaajille: ei kannata aloittaa blogin muokkaamista myöhään illalla asenteella "mä vähän vaan kokeilen". Siinä voi helposti mennä koko yö. Toisaalta kuka sitä nyt nukkua haluaisikaan? Väkersin viime viikonloppuna hieman kaikenlaista pientä uutuutta blogiin. Olette varmaan huomanneetkin? Muun muassa Lotan tiineys sai päivälaskurin (jos vaikka oma paniikkini alkaisi tässä kasvaa päivien vähentyessä), sekä Lotta ja Rousku uudet esittelyt sivuilleen. Käykääpä kurkkaamassa ja kommentoimassa, ovatko yhtään selkeämmät ja tiiviimmät kuin aiemmat? Oman sivuni aion myös uudistaa ja lyhentää, Sirin esittelyä edelleen odotellaan...! ;)
Mietin tässä samalla blogia korjaillessani, olisiko muista poneistakin syytä kirjoittaa edes jotain pientä esittelyihin? Tai ylipäätään mitä mieltä olette muun lauman esiintymisestä blogissa? Haluaisitteko kuulla juttuja myös muista poneista, vai sekottaako se vaan, kun on paljon eri heppoja, joista ei kuitenkaan niin usein ole kirjoitettavaa?
Joka tapauksessa tämän postauksen päätin omistaa tallin muille karvamammuteille. Nappasin kaikista poneista kuvat tarhassa edellisellä tallireissullani pari viikkoa sitten. Tarhassa on tosin huono poneja kuvata, kun kaikki joko keskittyvät syömiseen (saatuaan kaksi pyöröpaalia heinää tarhaan..) tai tunkevat kiinni linssiin. Sen verran seurallista porukkaa nämä osaavat olla, että etäisyyden saaminen voi olla hyvin haasteellista toisinaan.
Tässä kuitenkin uusimmat otokset ponilaumasta, tällä kertaa poisluettuna vuonohevoset!
Hiltsu-Hilppa-Hildur-Pököpää alias Aasi. Tämä 22-vuotias issikkamuori on koko ikänsä ollut varsin omalaatuinen käytökseltään. Hiltsu tuli omistajilleen ilmaisena reilu kymmenen vuotta sitten sillä ehdolla, että se saa viettää loppuelämänsä heillä. Ja niinhän tässä on käymässä. Hiltsulta löytyy kivat viisi askellajia, ja sen kanssa onkin joskus ollut todella ihanaa maastoilla! Kentällä tämä poni ei liiku mihinkään. Eikä sen kanssa siis kentällä ole mentykään, korkeintaan kahden kierroksen jälkeen tulee täysi stoppi. Näitä stoppailuja Hilppa kyllä harrasti hyvin usein myös maastoillessa, ja jos ihan villin veikkauksen heitän, olen mie viettänyt varmaan yhteenlaskettuna yli kymmenen tuntia aikaa Hiltsun kanssa taistellessa kesken maastolenkin. Raipasta lensi pylly ja pohkeista poni hyppi pystyyn. Joskus peruutettiin syvään ojaan tai kiivettiin peppu edellä kiven päälle. Tai tätä se oli joskus pahimmillaan..
Joskus vuosia sitten, kun mie ratsastin ponilla useamman kerran viikossa, se oli aivan ihana maastoilukaveri. Tai enpä silloinkaan yksin käynyt maastossa, olisi varmaan tullut stoppi vastaan, mutta porukalla aina ponit liikutettiinkin. Hiltsun kanssa olen painattanut elämäni vauhdikkaimmat laukkapätkät, eikä varmajalkaista ja todella tasaista issikkaa parempaa ponia siihen hommaan voisi ollakaan. Kaikista parhaiten Hilppa toimi kuitenkin ajoponina, ja selvästi rakasti sitä hommaa! Kärryillä Hildulla pystyi hyvin käymään yksinkin maastossa, eikä se juurikaan stoppaillut. Niinä kertoinakin auttoi, kun kaveri kävi hetken matkaa tammaa taluttamassa, niin pian se jo liikkuikin taas omin jaloin.
Hiltsu on älyttömän maastovarma, ja jopa niissä paikoissa, joissa Lotta saattaa hermoilla tai kyttäillä, ei Hildulla liikahda korva suuntaan eikä toiseen. Tämä olikin yksi niistä lukuisista syistä, joiden takia kovin mielelläni Aasilla aina ratsastin. Ihanan töltin ja passin lisäksi tietysti. Nyt Hilppaa ei ole liikutettu säännöllisesti vuosiin. Joskus se on käynyt käsihevosena Lotan kärryjen perässä tai sillä on itsellään ajettu. Tamma on kuitenkin välillä ontunut, joten en usko, että se enää säännöllistä liikutusta kestäisikään. Hilppa on ehdottomasti koko lauman persoonallisin ja omalaatuisin eläin. Sillä on paha purentavika, joka tekee siitä vielä hauskemman, etenkin kun tamma kovasti rakastaa hampaidensa esittelemistä huulta venytellen. Hildu on seurallinen ja rakastaa huomiota ja rapsutuksia. Se hörisee aina aamulla vastassa, kun talliin menee, ja usein tarhassakin. Tämä poni on niin ruma, hölmö, idiootti ja omapäinen, että se on jo sen takia aivan ihanan rakastettava otus! Hildur on islantia ja tarkoittaa taistelua! (osuvasti nimetty poni..)
New forest-tamma Bambi tuli omistajalleen Kristalle 3-vuotiaana tämän ensiponiksi. Nyt rouvalla on ikää 18 vuotta, joten paljon on mahtunut tähän välille. Bambi oli taitava kouluponi ja hyppäsi esteitä todella mielellään. Muutamissa pikkukisoissa tamma onkin käynyt ruusukkeita hakemassa. Suurin menestys on kuitenkin kertynyt näyttelyistä, joista on neljä kertaa tullut I-palkinto ja loput kolme kertaa II-palkinto. Onpa tamma voittanut Vermossa myös Vuoden Voittaja -tittelin.
Bambin ensisijainen liikutusmuoto oli myös vuosikausia maastoilu, kun ei meillä ollut kenttää käytössä. Bambi on huomattavasti vuonoja ja issikoita säpäkämpi tapaus, eikä ole ihan kerta eikä kaksi, kun Krista (tai joku muu) on tullut poniltaan alas. Muistan ikuisesti erään talvisen ratsastusreissumme Lotalla ja Bambilla, kun kävimme ilman satuloita rauhallisen maastolenkin. Jostain syntyi todella fiksu ajatus käydä vielä juoksemassa tallin lähellä olevalla pellolla uppohangessa. Bambi meni edellä ja mie Lotalla perässä. Jossain kohden Lotta teki äkillisen väistöliikkeen sivulle, ja mie tietty tupsahdin sieltä hankeen. Seuraavana näin vaan, että Kristakin istuu kauempana hangessa, Bambi ottaa hatkat ja lähtee pierupukkilaukkaa kohti tallia. Lotta seisoi vielä siinä vaiheessa vieressäni, mutta kun näki kaverin lähtevän, niin tokihan se laukkasi perään. Krista nauraa räkätti lumisena, ja molemmat katsottiin toisiamme hoo moilasina, "mitä sää siellä teet!?". Bambi vähän innostui pukittelemaan pellolle päästessään.. Toki haettiin ponit tallin pihasta ja palattiin takaisin pellolle, tällä kertaa vaan jätettiin laukkailut väliin ;)
Bambi on valitettavasti sairastunut krooniseen kaviokuumeeseen, joten sitäkään ei ole varsinaisesti liikutettu aikoihin. Tässä tammassa olisi ollut vielä paljon potentiaalia sekä ratsuna että jalostuskäytössä. Bambi on varsonut vain yhden mutta sitäkin upeamman varsan.
Hildurin tytär, issikkatamma Skella on yksi tallimme "nuorisosta" ja omista kasvateista. Skellalla on ikää nyt yhdeksän vuotta, mutta se on varsin osaamaton ikäänsä nähden. Ratsastuskertoja tammalla on takanaan parisenkymmentä ja ne lähes kaikki maastoillen. Tammalla on ihana pehmeä töltti ja tasainen laukka.
Skella on todella kiltti ja symppis nallekarhuponi. Onneksi äitinsä jääräpäisyydestä ei ole hitustakaan havaittavissa tyttäressä. Hiltsu ja Skella jakavat yhdessä pihatto-karsinan ja tulevat muutenkin todella hyvin toimeen - kuten issikoilla yleensä on tapanakin.
Skella on pääasiassa rauhallinen ja rento poni, vaan löytyypä siltäkin omat vitsauksensa, lähinnä hyvin vähälle jääneen koulutuksen takia. Nykyisin suurimmasta osasta hassutuksia saisi melkeinpä syyttää Ylläri-tytärtä, joka vie myös äitinsä pahoille teille.. Skellasta löytyy vielä selvästi varsan leikkihalua, kun tuo melkeinpä eniten painii Ropen kanssa tarhassa.
Vaikka Skella onkin vahvarakenteinen issikka ja varmasti jaksaisi kantaa paljon isompiakin ihmisiä, on se säkäkorkeudeltaan niin pieni, että jo minä tunnen itseni jättiläiseksi sen kyydissä. Vaikka eipä tuolla maastoillessa niin merkitystä olekaan. Kun vaan olisi paljon ylimääräistä aikaa ja jaksamista, tästä ponista saisi vielä aivan ihanan maastomopon. Issikoissa vaan on sitä jotain.
New forest -ruuna Bimi on Bambin ainoa varsa ja omistajansa Kristan ensimmäinen oma kasvatti. Bimi syntyi samana kesänä Lotan ensimmäisen varsan Blakkenin kanssa. Noita kahta orivarsaa oli aivan ihana seurata yhdessä. Ne olivat niin erilaisia kuin kaksi varsaa ikinä voi olla - sekä luonteeltaan että rakenteeltaan, mutta hyvin ne viihtyivät yhdessä ja saivatkin elää neljävuotiaksi oreiksi kahdestaan tarhaillen, kunnes molemmat ruunattiin.
Bimi on hurmannut näyttelytuomareita heti varsasta saakka saavuttaen seitsemän I-palkintoa ja neljä II-palkintoa näyttelyistä. Vermossa Bimi on voittanut Vuoden voittaja -tittelin 2-vuotiaana, myöhemmin ruunauksen jälkeen se on ollut kolmesti rotunäyttelyn Champion-ruuna ja kerran BIS3. Minä harmittelen ikuisesti, että tämä poni ruunattiin, sillä siinä olisi varmasti ollut aineksia jalostukseen! Oripäivillä Bimi kävi todella keskeneräisenä ja valmistelemattomana 3-vuotiaana ruipelona. Poni on komistunut hurjasti tuosta pienestä takkuturkkisesta varsasta. Ja silloinkin se jäi vain pisteen päähän hyväksymisestä. Kun nyt jossitellaan, mie syytän ponin oripäivillä esittelemää lyhyttä, jännittynyttä ja tököttävää ravia. Bimin upea ravi on melkeinpä sen paras seikka. Tällöin ei vaan vielä harmillisesti esitetty liikkeitä vapaana.
Bimiä alettiin varovasti ratsastella ehkä noin viiden vanhana. Maastoilua ja maastoilua, sitähän me vaan harrastettiin. Muutaman harvan kerran poni kävi maneesilla kääntymässä. Viime kesänä käytin ponia muutaman kerran ratsuttajalla, ja sitä kävi myös nuori taitava tyttö ratsastamassa sekä kentällä että maastoillen muutaman kuukauden.
Ratsuttajan sanoin poni on todella reipas, herkkä ja yritteliäs, mutta eihän se mitään osaa. Ja juuri näin se menee. Bimi on kiva ja helppo maastokaveri, mutta kapasiteettia tälläkin ruunalla olisi paljon kauemmas. Jos Skella tuntuu selästä pieneltä, niin Bimi on vielä pahempi tämän suhteen. Bimillä on säkää ehkä noin 130cm verran, ja kun rakenne on kevyen ja siron ponin, kaipaisi se pientä ja taitavaa kuskia itselleen..
Luonteeltaan Bimi on äärettömän herkkä ja kiltti. Jo oriaikoina Bimi oli todella helppo käsitellä. Se reagoi pienimpäänkin vihjeeseen ja on hyvin varovainen ja pehmeä kaikissa omissa liikkeissään. Mie aina haaveilen näkeväni Bimin jonkun nuoren junnun kisaponina, ehkä vaikkapa Laran ratsuna muutamien vuosien kuluttua... Bimillä on ikää nyt 10v ja Laralla 4v, joten tämä voisi olla vielä mahdollista :)
Ylläri, joka nimensä mukaan oli täydellinen Ylläri! Ylläri on Skellan ja aiemmin mainitun Blakkenin (Lotan ensimmäinen varsa) hetkellisen "rakkauden" tulos. Tai siitä touhusta taisi kyllä olla rakkaus kaukana, kun ori pääsi irti ja tammojen tarhaanhan se suuntasi. Kukaan ei tainnut olla tietoinen, että Blakke todellakin astui Skellan, saati siitä, että se oli kantavana. Eräänä maaliskuisena aamuna kuusi vuotta sitten tallista löytyikin pieni, kultainen ja hyvin pörröinen varsa..
Mie en todellakaan millään muotoa kannata mitään risteytyksiä vuonohevosten kanssa, vaikka tallissa ihana vuono-risteytys majaileekin. Ylläri on perinyt tietysti vuonohevosen hallakon värityksen, joka tosin on huomattavasti perus ruunihallakkoa tummempi. Rakenne sillä on jotain issikan ja vuonon välimaastosta, runko enempi vuonista ja jalat issikkaa. Melkoinen tynnyriponi siis. Askellajeja ei kuitenkaan löydy kuin kolme perinteistä ;)
Jos Skellalle on jäänyt periytymättä Hiltsun aasinpiirteet, Ylläriltä niitä sitten löytyykin. Nykyisin tamma on jo varsin rauhallinen, kiltti ja helppo käsitellä, mutta olipa aikoja, kun sillä ei ollut aavistustakaan käytöstavoista. Ihmisten yli tamma jyräsi hetkeäkään miettimättä, hermoili eroa kavereista, eikä keskittynyt laisinkaan itse asiaan. Eipä Yllärin isä Blakkekaan ollut luonteeltaan helpoimmasta päästään, joten en juurikaan ihmettele myös Yllärin kovapäisyyttä. Herkkyydestä ei tämän ponin kohdalla ole tietoakaan..
Todella kiltti tamma kuitenkin on, kuten kaikki tallimme ponit, kukaan ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ylläri on myös hyvin seurallinen ja rakastaa huomiota. Ratsuna se on toiminut muutamaan otteeseen. Ollessaan Lotan seuralaisena ylläpidossa, sillä kuulemma ratsastettiin kentällä kaikki askellajit läpi. Myö olemme ainoastaan maastoilleet tamman kanssa ne harvat kerrat, kun sen selässä on käyty. Ylläri on myös kooltaan harmillisen pieni, jokseenkin samaa kokoa Skella-äitinsä kanssa. Mutta nätti se on kun sika pienenä!
Tähän loppuun halusin vielä lisätä videon nykyisin hyvin harvinaisesta näystä, eli kolmesta ponista yhtä aikaa ratsastettuna maastoilemassa. Video on viime talvena kuvattu.
Aivan ihana uusi ulkoasu ja itse ainakin tykkäisin lukea myös muidenkin ponien menosta :)
VastaaPoista