koirat
,
Mikä riittää?
Seuraava juttu on Jennin, Rouskun hoitajan kirjoittama. Olkoon se rohkaisuksi ja lohdutukseksi meille kaikille siellä selässä könöttäjille ja pönöttäjille :) sillä niin... minä en ainakaan osaa istua siellä hevosen selässä oikein ja se riittää minulle ja toistaiseksi se on riittänyt Rouskullekin!
Riittääkö se sinulle?
-Siri-
 |
| Sama sen väliä miten siellä selässä istuu kunhan heppa toimii ja suunta on sama :) |
Olen puuhaillut nyt Rouskun kanssa parisen kuukautta, pari kertaa
viikossa keskimäärin. Ja on se jo hieman laihtunutkin.
Hetki sitten Sirikin
uskaltautui selkään jälleen ja pyysi mua opastamaan, että kuinka mä Rouskulla
ratsastan. Hui! Olipa se hankalaa.
Nimittäin miettiä, että mitä siellä oikein
tekee. Vähän sama kuin lähtisi kävelemään kokoajan selostaen missä asennossa
liikuttaa itseään ja miksi.
On se hyvä välillä pysähtyä ja miettiä. Siinä huomaa, että saattaa
neuvoa toiselle asioita tyyliin "istu koko painollasi" tai
"myötää liikkeitä/istu liikettä vastaan", mutta kuitenkin kun ne
asiat tekee itse siellä hevosen selässä niin ei teekään ihan niin kuin neuvoi.
Pääasia kai kuitenkin on, että jokainen löytää sen itselleen sopivan
tavan. Tai tavan jolla se tietty hevonen toimii juuri itselle oikein. Se, että
minä ratsastan Rouskulla tietyllä tavalla on kuitenkin eri asia kuin, että Siri
ratsastaa tai että, joku muu ratsastaa.
Voin yrittää kertoa, kuinka itse asiat
teen, mutta jokainen tekee ne kuitenkin vähän omalla tavallaan ja hevonen
mukautuu siihen. Huippuratsukotkin treenaavat aina parina - hevonen ja ihminen
yhdessä.
Mutta täytyykö jokaisen olla huippuratsukko? Täytyykö kerätä
istunnastaan tyylipisteitä vai riittääkö, että pysyy selässä ja hallitsee
hevosen? Haittaako se mitään, jos välillä nojautuu koulutuomarin mielestä
liikaa eteen tai kantapäät nousee turhan ylös? Haittaako se, jos ei pidä ohjia
tuntumalla joka hetki?
Hevosen kannalta tärkeintä on kai kuitenkin se, ettei ihminen vaadi
siltä sellaisia juttuja, mihin se ei fyysisesti pysty. Rouskulla se
tarkoittaisi tällä hetkellä sitä, että se ei jaksa millään kulkea koko tuntia
muodossa, koska sillä ei ole sellaista lihaskuntoa että voisi niin tehdä. Tämäkin
on asia, joka jotenkin vaan on selkäytimen ymmärryksessä minulla, mutta luin
hetki sitten tämän blogitekstin (http://www.tanjakortelainen.com/index.php?page=Etupainoinen-hevonen) ja koin ahaa elämyksiä.
Niin juuri näin teen
ja niin kai joskus 10 vuotta sitten joku opettikin. Olin vain unohtanut miksi.
Eli ensin tehdään hevosella sellaisia asioita, jotka kehittävän sen lihaksistoa
pois etupainoisuudesta, jotta se voi kulkea "takaosa alla" ja kantaa
ratsastajaa oikeassa asennossa. Maastoa, maastoa, ympyrää, pohkeenväistöä ja
peruutusta - ja sekin jo pelkästään tukee tätä, ettei anna hevosen tukeutua
ohjaan.
Ihmisen kannalta tärkeintä on se, että hevonen menee siihen suuntaan ja
sitä vauhtia missä ihminen pysyy kyydissä.
Kokonaisuudessa on kuitekin kyse vain siitä ymmärtääkö hevonen ne
pyynnöt mitä ihminen sille esittää ja pystyykö se (tai haluaako se) ne
toteuttaa. Tyylipuhtaus on ihmisten keksintö, ei sillä ole hevoselle suurta
väliä, kunhan sen on hyvä olla.
Peltoilu kuvat: Marjo
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.