erikoispostaus
,
Kiitos!
Aika huikea fiilis. Siis olla palkittavana vuoden parhaana rotublogina yhdessä oikeasti paljon luetumpien blogien ja tunnetumpien bloggaajien rinnalla, tässä kuvassa siis Kaktun (Katku ja Futura) sekä Katjan (Kavioliitossa 30v) seurassa. Ehkä juuri sen tähden, kun blogimme on selvästi pienemmän mittakaavan tuntemattomampi blogi, tulee tähän saavutukseen suhtauduttua sitäkin nöyremmin ja entistä suuremman kiitoksen kera. Kiitos teille, jotka olette äänestäneet ja jaksatte seurata tätä blogia! ♥
Täytyy myöntää, että Blogitallin lopettamisen jälkeen olen ollut lievästi ulkona blogimaailman tapahtumista. Blogien seuraaminen on jäänyt lähinnä muutamaan itselleni rakkaaseen blogiin, sekä toki omiin päivityksiin. En ole koskaan tarkoituksella hakenut blogille huomiota ja lukijoita, saati mitään kaupallisuutta blogin kautta, koska viihdyn varsin hyvin tässä omassa pienessä kuplassamme. Ja kuten olen aiemminkin todennut, olen aina ollut ensisijaisesti "itsekäs" bloggaaja ja tehnyt blogia omista lähtökohdista. En tiedä, kuinka moni enää muistaa, mutta tämä blogihan sai alkunsa viisi vuotta sitten syntyneestä tarpeesta tallentaa muistiin Lotan kuntoutuksen vaiheet.
Lotta palasi ylläpidosta neljän kuukauden ikäisen varsansa kanssa ennen blogin aloitusta. Tamma oli kamalassa kunnossa, ja meillä alkoi pitkä ja hidas prosessi rakentaa siitä jälleen hevosen näköinen. Mitään takeita vanhan imettävän tamman kuntoutumisesta ei ollut. Pian huomasin oman Facebook-tilini olevan täynnä pelkkää LottaLottaLotta, jolloin meille heräsi Sirin kanssa ajatus, pitäisikö aloittaa blogi Lotan kuntoutumiskertomuksista sekä varsan kasvusta ja koulutuksesta? Saisimme "yksiin kansiin" talteen kaikki kuvat ja tarinat matkan varrelta. Ja samalla tiellä ollaan edelleen!
Ei sitä voi edes sanoin kuvata, kuinka onnellinen olen siitä, että Nemon elämä on tässä blogissa tallennettuna lähes täydellisen tarkasti kaikkine ylä- ja alamäkineen aina varsan syntymästä saakka. Olen suuresti kiitollinen itselleni ja Sirille siitä, että olemme jaksaneet kirjoittaa blogia, tallentaa tänne kuvia ja videoita molempien varsojen elämästä. Muistoihin on niin helppoa ja ihanaa palata blogin kautta.
Miksi sitten blogi on julkinen, jos kirjoitamme pääasiassa itsellemme? Yhtä lailla kun haluan jakaa kuulumisia hevostemme arjesta, haluan tuoda blogin kautta esille itselleni tärkeitä asioita. En halua tuputtaa mielipiteitäni väkipakolla kenellekään, mutta ehkä herättää ajatuksia ja tietoutta tietyistä teemoista. Toivottavasti blogin kautta ovat nousseet esille esimerkiksi lajityypillinen hevosenpito, positiivinen vahviste koulutuksessa, pihattoelämä sekä vuonohevonen rotuna! Näiden puolesta voisin puhua vaikka kuinka paljon.
Rotublogeja ei Suomessa taida olla paljoakaan? En oikeastaan edes tiedä, miten rotublogi määritellään? Sen kuitenkin tiedän, että tämän blogin tarkoitus on olla ennen kaikkea rotublogi! Olen kuulunut Suomen Vuonohevosyhdistyksen hallitukseen kymmenen vuoden ajan, ylläpitänyt Vuonisfoorumia netissä, nettisivuja ja blogia vuonohevosvarsan elämästä jo yli kymmenen vuotta sitten, sekä ollut aktiivisesti mukana vuonistapahtumissa Suomessa ja pariin otteeseen ulkomailla. Tiedän ja tunnen paljon vuonisharrastajia, mutta valitettavasti esiin ovat nousseet myös rodun ulkopuolisten näkemykset ja asenteet rotua kohtaan.
Vuonohevonen on aina ollut minulle se ainoa oikea, ja aivan älyttömän tärkeä asia elämässäni. Olen aina halunnut olla mukana edistämässä rodun tunnettavuutta, tiedon jakamista ja tekemässä peeärrää rodun hyväksi. Tämän blogin koen olevan yksi oma keinoni tuoda rotua esille. Vuonohevonen ei toki sovellu läheskään kaikille ihmisille. Jo pelkästään tämän rodun vuoksi tiedän blogimme olevan vain marginaalisen ryhmän kiinnostuksen kohteena, ja se on ihan ok. Ei ketään voi pakottaa tykkäämään tietystä rodusta, ja vuonis taitaa olla yksi juuri niitä rotuja, jotka eivät monenkaan ihmisen sielunelämää hetkauta suuntaan jos toiseen. Tai sitten heilauttavat juuri sinne väärälle puolelle.
Ja itse asiassa juuri nämä negatiiviset fiilikset ja vanhat väärät käsitykset ovat ne, joita pyrin korjaamaan tuomalla rotua esille blogissa laajemminkin. Vuonohevosia on ollut Suomessa yli 30 vuotta, mutta silti monet yhä luulevat, että kaikki vuonikset ovat pelkkiä tappijalkaisia puskaponeja (hei, kuten meillä!), jotka hädin tuskin selviävät helpon c:n kouluradan, neljänkympin esteet, joilla perä lentää jatkuvasti ja jotka jyräävät taluttajansa yli ensimmäiselle ruohomättäälle.
Jos edes yhden lukijan käsitys on muuttunut tämän blogin ansiosta, koen ehkä jossain onnistuneeni.. :)
Pyrin jatkossakin pitämään vuonohevoset vahvasti esillä tässä blogissa myös omien hevostemme lisäksi ja toivon, että lukijat jaksavat pysyä matkassa mukana seuraamassa näiden "pellossa elävien pullaponien" elämää ♥ (kuten ruskealla foorumilla joskus asia ilmaistiin, hih)
Onnea palkinnosta, ehdottomasti ansaittu! Minä ainakin olen oppinut tätä kautta vuoniksista paljon uutta.
VastaaPoistaMutta minkä takia sivupalkin "Muita vuonisblogeja"-jutusta on poistettu paljon blogeja? Sitä kautta löysi ennen hyvin :(
Kiitos ja kiva kuulla! :)
PoistaHarmillisesti hukkasin molemmat linkkilistat samalla, kun vaihdoin ulkoasun. Samalla siis itseltänikin katosi monen blogin osoite, joita en enää muista tai ole onnistunut löytämään.. Eli jos jossain tulee vastaan vuonisblogeja, jotka tästä listauksesta puuttuvat, lisään ne kyllä mielelläni mukaan!
Onnea palkinnosta! Minä pidän tästä blogista erityisesti ja luen jokaisen uuden postauksen. Pidän hyvin paljon siitä miten käsittelee hevosia ja kerrot koulutuksesta yms. Kaikki mielipide kirjoitukset on hyviä ja itselle "tuntematpn" rotu on tullun tämän blogin kautta tutuksi. Hankala pukea kunnolla sanoiksi, mutta tuossapa tärkeimmät. Toivottavasti jatkatte kirjoittamista 😊
VastaaPoistaKiitos palautteesta <3 Johan tässä tuli paljon sanottua ja ymmärsin pointtisi :) Hienoa kuulla, että myös vuonis on tullut tutummaksi.
PoistaOnnea! Tämä on ehdottomasti paras blogi, jossa esitellään hevosrodun monipuolisuutta ja taustasi takia (josta luin vasta nyt, koska en ole blogia kauaa seurannut), olet ehdottomasti paras henkilö kirjoittamaan blogia! Vaikka mä en varmaan ikinä näe itseäni vuoniksen omistajana (edes vuonismuulin), on tätä silti ilo lukea.
VastaaPoistaAi että, kiitos mielikuvasta vuonis-muulista! :D Voin kuvitella millainen tuo yksilö olisi luonteeltaan, aaaapuvaaa... Ja itse asiassa samat sanat, enpä minäkään muulia ihan ensimmäisenä kuvittelisi hankkivani, mutta myös teidän touhujanne on kiva seurata blogin välityksellä! Sinullakin on siinä mielessä samankaltainen asema, että kyllä tuo Muuliblogi on suhteellisen ainutlaatuinen, ja varmasti myös osaltasi pyrit tuomaan muuleja esille omasi lisäksi :)
PoistaOsui kyllä palkinto ihan oikeaan osoitteeseen, onnea! Minä olen saanut tämän blogin kautta vahvistusta omalle rodunvalinnalleni ja jos kaikki menee hyvin joulukuussa meidän elämäämme tuee rikastuttamaan mahtava vuonis (jonka kuva on joskus vilahtanut myös tässä blogissa, mutta ei paljasteta liikaa ennen kuin asiat varmistuvat) <3
VastaaPoistaVoi kiitos! Ja ihana kuulla, että olet toivottavasti saamassa oman viikinkihevosen! Asiasta mitään tietämättä heti mieleen nousi eräs tamma Varsinais-Suomesta, mutta kerro vaikka sitten lisää, jos ja kun asia varmistuu.. :)
PoistaOnnea voitosta :) Ihan oikeaan osoitteeseen kyllä tuli. Oon vaikka kuinka kauan seurannut sun blogia, mutta syystä tai toisesta en ollut rekisteröityneenä lukijana (korjasin asian nyt) ja oon tykännyt sun tavasta kirjoittaa ja upeista kuvista.
VastaaPoistaMuistan joskus ihan kakruna vuonohevoseen tutustumisen, mutta siitä ei syystä tai toisesta jäänyt erityisen positiivinen fiilis (syytän tallia, jossa koin ulkopuolisuutta) ja on ollut kiva huomata kuin sun blogia lukiessa mielipide on kovasti muuttunut.
Kiitos kommentista! Tuo taitaa olla tilanne varsin monella vuonohevosia vain vähän tuntevilla - jossain on joskus vuosia sitten tavattu joku rodun edustaja, ja tämä ei sitten ole ollut mikään ihanteellinen kohtaaminen.. Valitettavasti tiedän sen itsekin, etteivät kaikki vuonot ole aina mitään ihmisen mieliä (etenkään ratsastuskouluhevoset), joten kiva kuulla, että näkemys on alkanut muuttua! :)
PoistaOnnea! Täältä tuli ääni myös, olisi kyllä käynyt parin muunkin genren voittajaksi! Uskomattomia kuvia ja ihania kuvauksia ylä- ja alamäkineen.
VastaaPoistaVuonohevosista itselläni oli sellainen kuva, että ovat rumia, lihavia ja jostain ihmeen syystä aina likaisia? En muista että olisin tätä blogia ennen nähnyt missään nättiä harjaa vuonohevosella, ellei sitten ole pitkänä. Jotenkin onnettomia tuherruksia tullut aina vastaan :D
Vuonohevonen on ehdottomasti noussut sellaiseksi roduksi, mitä voisin tulevaisuudessa itselle harkita, vaikuttavat ainakin nämä teidän tapaukset sopivan hyvin ensimmäiseksi omaksi hevoseksi. Luultavasti kuitenkin se hevonen/poni mikä sitten ajan tullessa miellyttää eniten on joku risteytys tai muuten "epähieno", mutta voihan sitä aina toivoa, että vuonohevonen joskus kotiutuisi pihaan. :)
Kiitos kivasta kommentista! Ja ai että vuonot aina likaisia, hih :D No ainakin meillä Nemo on sen sortin rypijä, että tunkee itsensä jokaiseen puskaan ja ojaan ja ties mihin laitumen perukoille, että enpä ihmettele, jos jokunen muukin vuono rakastaa mutakylpyjä tai ojissa kahlaamista :D Hauska mielikuva kieltämättä.
PoistaHienoa kuulla, että näkemys rodusta on muuttunut! Toivottavasti joskus saat vaikka omankin vuonon - tai minkä tahansa hevosen, ihan yhtä upea ja rakas se risteytysponi tai muunkin rotuinen hevonen on :) Yksilö kuitenkin ratkaisee enempi kuin rotu itsessään..