ajo
,
On ollut jo pitkään mielessä, että pitäisi päivitellä blogia, mutta ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Kaikki on jotenkin ollut niin synkkää ja tasapaksua pitkän aikaa, etten ole löytänyt mistään jutun juurta. Ja tämä tasainen harmaus on johtunut juurikin keleistä. Vaikka vuorotyön ehkä oikea ainoa hyvä puoli on siinä, että aina pääsee valoisan aikaan ulos, kyllä pimeys vaan ehtii yllättää. Jopa muutama aurinkoinen kaunis päivä on mennyt hukkaan; minkäs teet, kun aurinko laskee jo kolmen nurkilla. Aina myö tulemme pimeyden keskellä kotiin maastolenkeiltä.. Edes kameraa en ole siis viitsinyt ulkoiluttaa aikapäiviin.
Muutoin elämä onkin ollut kaikkea muuta kuin harmaata. Hyvin tasaista kyllä. Vihoinkin on päästy kiinni siihen niin sanottuun "tekemisen meininkiin", mitä kaipailin lähes koko kesän ajan. Nemo on liikkunut tasaisesti useamman kerran viikossa, päänuppi toimii ja ennen kaikkea jalat toimivat, joten kaikki sujuu. Ei tarvitse miettiä, mitä hevosen kanssa nyt voisi tai kannattaisi tehdä, sen kun heittää vehkeet niskaan ja tekee ihan mitä tahansa. Kaikki käy.
Sellainen muutos hevosen elämässä on kyllä viime viikkoina tapahtunut, että ravinto on vaihtunut selvästi suuremmaksi osin kuivaheinäksi laidunruohon sijaan. Kuten useasti todettu, elävät nämä ympärivuotisesti laitumella, ja myös koko talven ajan maasta riittää (enemmän tai vähemmän) vihreää syötävää. Vielä syksymmällä heinäpaali ei näyttänyt hupenevan mihinkään, eikä hevosia pahemmin pihatossa näkynyt. Nykyisin ne ovat lähes aina pihatossa, kun itse tulen tallille, ja kyllä näyttää heinäkin uppoavan. Luojan kiitos pihatosta on vesiastialle vajaa 300m matkaa, joten pakko siellä laitumen puolellakin on yhä säännöllisesti vierailla. Ja toki lumijäljistä näkee, että on laitumellakin kuljettu. Samalla siivottavan lannan määrä on noussut eksponentiaalisesti. Aivan käsittämätöntä, kuinka paljon kaksi hevosta voi saada sontaa aikaiseksi! (tai siis hevonen ja poni!) Tosin onhan se ymmärrettävää, että vapaalla heinällä myös ulos tulee paljon tavaraa... ;)
On tähän kuluneeseen päivitystaukoon mahtunut myös yksi uusi asia Nemon elämässä: herran ensimmäinen maastolenkki ratsastaja selässään! Kiia sai jälleen kunnian istuskella kyydissä, ja tunnin verran käytiin kävelemässä ratsastajan kera. Itse en ole vielä aikeissa lähteä maastolenkkejä heittämään, kuten todettu, saa hevonen kasvaa rauhassa, ennen kuin selkää aikuisen painolla lähdetään kuormittamaan.
Olen yrittänyt saada taas tietoja talteen lenkkien osalta, mutta on tuo vaan vaikeaa saada sovellus pysymään päällä koko matkan ajan. Mikä siinä voikin olla niin hankalaa?? Aina jos otan kuvia tai teen jotain muuta puhelimella kesken lenkin, on riski, että mittaus loppuu kesken. Tai akun loppuminen on toinen todennäköinen skenaario. Muutaman reissun olen sentään saanut loppuun asti tallennettua, kun vaan malttaa pitää omat näpit irti puhelimesta ja puhelimen visusti lämpöisessä ihoa vasten koko matkan ajan.
Rouskun kuvia ja kuulumisia ei olekaan nyt aikoihin blogissa ollut, kun tuo muutti erilleen Nemon luota. Toivottavasti Siri tulee piakkoin kertomaan enempi Popin kuulumisia, mutta todettakoon kuitenkin sen verran, että Rohanin laihis on toiminut paremmin kuin hyvin! Itse asiassa juuri eilen tallin pihassa seistessämme Tanja totesi yllättäen, että mikä vaalea hoikka poni tuolla tiellä kulkee. Ja sehän oli Rousku! Whippiii! Tällaista lausahdusta Rouskuun liittyen ei olekaan kuultu varmaan vielä koskaan ;)
Ja koska tilastot ovat ihania (♥), ja koska haluan saada yhteen paikkaan itselleni talteen ne maastolenkit, jotka olen onnistunut kokonaisuudessaan tallentamaan, niin lisätään tänne vielä muistiin Nemon kanssa käppäilyjä sekä kärryillä että ilman.
Valoa harmauteen
 |
| Nemo ei oikein arvostanut jouluvalojen asennusta :'D |
 |
| Onko tää nyt muka hauskaa, häh? |
 |
| Asensin meille valoa pimeyteen.. |
 |
| ...ja kyllä ne lamput lopulta päätyivät ihan oikeaan paikkaan! |
On ollut jo pitkään mielessä, että pitäisi päivitellä blogia, mutta ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Kaikki on jotenkin ollut niin synkkää ja tasapaksua pitkän aikaa, etten ole löytänyt mistään jutun juurta. Ja tämä tasainen harmaus on johtunut juurikin keleistä. Vaikka vuorotyön ehkä oikea ainoa hyvä puoli on siinä, että aina pääsee valoisan aikaan ulos, kyllä pimeys vaan ehtii yllättää. Jopa muutama aurinkoinen kaunis päivä on mennyt hukkaan; minkäs teet, kun aurinko laskee jo kolmen nurkilla. Aina myö tulemme pimeyden keskellä kotiin maastolenkeiltä.. Edes kameraa en ole siis viitsinyt ulkoiluttaa aikapäiviin.
 |
| Tämä postaus on siis jälleen erittäin laadukkailla puhelinkuvilla varustettu. |
 |
| Aina valmiina kuin partiopoika! |
 |
| Pihattoponin pää. Aina pakko norkoilla mukana tarkkailemassa, mitä tapahtuu. Vaikka kesken päiväunien ;) |
Muutoin elämä onkin ollut kaikkea muuta kuin harmaata. Hyvin tasaista kyllä. Vihoinkin on päästy kiinni siihen niin sanottuun "tekemisen meininkiin", mitä kaipailin lähes koko kesän ajan. Nemo on liikkunut tasaisesti useamman kerran viikossa, päänuppi toimii ja ennen kaikkea jalat toimivat, joten kaikki sujuu. Ei tarvitse miettiä, mitä hevosen kanssa nyt voisi tai kannattaisi tehdä, sen kun heittää vehkeet niskaan ja tekee ihan mitä tahansa. Kaikki käy.
 |
| Lörppähuuli <3 |
 |
| Nemon uusi tapa lepuuttaa päätään samalla, kun harjaan sen otsatukkaa. |
Sellainen muutos hevosen elämässä on kyllä viime viikkoina tapahtunut, että ravinto on vaihtunut selvästi suuremmaksi osin kuivaheinäksi laidunruohon sijaan. Kuten useasti todettu, elävät nämä ympärivuotisesti laitumella, ja myös koko talven ajan maasta riittää (enemmän tai vähemmän) vihreää syötävää. Vielä syksymmällä heinäpaali ei näyttänyt hupenevan mihinkään, eikä hevosia pahemmin pihatossa näkynyt. Nykyisin ne ovat lähes aina pihatossa, kun itse tulen tallille, ja kyllä näyttää heinäkin uppoavan. Luojan kiitos pihatosta on vesiastialle vajaa 300m matkaa, joten pakko siellä laitumen puolellakin on yhä säännöllisesti vierailla. Ja toki lumijäljistä näkee, että on laitumellakin kuljettu. Samalla siivottavan lannan määrä on noussut eksponentiaalisesti. Aivan käsittämätöntä, kuinka paljon kaksi hevosta voi saada sontaa aikaiseksi! (tai siis hevonen ja poni!) Tosin onhan se ymmärrettävää, että vapaalla heinällä myös ulos tulee paljon tavaraa... ;)
 |
| Laiskajaakon kanssa lenkillä. |
On tähän kuluneeseen päivitystaukoon mahtunut myös yksi uusi asia Nemon elämässä: herran ensimmäinen maastolenkki ratsastaja selässään! Kiia sai jälleen kunnian istuskella kyydissä, ja tunnin verran käytiin kävelemässä ratsastajan kera. Itse en ole vielä aikeissa lähteä maastolenkkejä heittämään, kuten todettu, saa hevonen kasvaa rauhassa, ennen kuin selkää aikuisen painolla lähdetään kuormittamaan.
 |
| Kiia maastossa ratsailla! |
 |
| Kovin oli taasen pimeetä touhua. |
 |
| Muistattehan tekin näkyä pimeässä!? Olen varmaan ennenkin markkinoinut näitä lamppuja, joita olen itse käyttänyt koirilla ja hevosilla talvisin jo monta vuotta. Nuo ovat vaan niin kätevät. Ihan mielettömän kirkkaat, pienet ja kevyet, neljä kappaletta paketissa ja hintaa alta neljä euroa. Biltemasta. |
Olen yrittänyt saada taas tietoja talteen lenkkien osalta, mutta on tuo vaan vaikeaa saada sovellus pysymään päällä koko matkan ajan. Mikä siinä voikin olla niin hankalaa?? Aina jos otan kuvia tai teen jotain muuta puhelimella kesken lenkin, on riski, että mittaus loppuu kesken. Tai akun loppuminen on toinen todennäköinen skenaario. Muutaman reissun olen sentään saanut loppuun asti tallennettua, kun vaan malttaa pitää omat näpit irti puhelimesta ja puhelimen visusti lämpöisessä ihoa vasten koko matkan ajan.
 |
| Ala-asteen pihassa oli välitunti meneillään, ja Nemonkin oli pakko jäädä ihmettelemään, mikä hirmuinen mekkala sieltä kuuluu. |
Rouskun kuvia ja kuulumisia ei olekaan nyt aikoihin blogissa ollut, kun tuo muutti erilleen Nemon luota. Toivottavasti Siri tulee piakkoin kertomaan enempi Popin kuulumisia, mutta todettakoon kuitenkin sen verran, että Rohanin laihis on toiminut paremmin kuin hyvin! Itse asiassa juuri eilen tallin pihassa seistessämme Tanja totesi yllättäen, että mikä vaalea hoikka poni tuolla tiellä kulkee. Ja sehän oli Rousku! Whippiii! Tällaista lausahdusta Rouskuun liittyen ei olekaan kuultu varmaan vielä koskaan ;)
 |
| Romeo viemässä Rohania pihatosta metsätarhaan. Kuva: Siri |
Ja koska tilastot ovat ihania (♥), ja koska haluan saada yhteen paikkaan itselleni talteen ne maastolenkit, jotka olen onnistunut kokonaisuudessaan tallentamaan, niin lisätään tänne vielä muistiin Nemon kanssa käppäilyjä sekä kärryillä että ilman.
 |
| Kävelylenkki. |
 |
| Onni on innokkaat hoitajat hevosella. Ja onni on yhteinen harrastus äidillä ja tyttärellä. |
 |
| Nemo ei ole yhtä vakuuttunut siitä, pitäisikö lenkille lähtemisestä nyt olla onnessaan vai ei.. |
 |
| Ajolenkki. |
 |
| Jäähdyttelykävely ajomaaston jälkeen. |
 |
| Ajolenkki. |
 |
| Onneksi myös jälleen maahan saatu pieni lumikerros on tuonut valoa harmauden keskelle :) |
0 kommenttia :
Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.