♥ Terkuin Me Kaikki ♥

Elkää suotta pelästykö otsikkoa, jokaisen hevosen elämään kuuluu treffit eläinlääkärin kanssa aina silloin tällöin. Hassua kyllä, onnistuttiin Sirin kanssa varaamaan rokotukset velipojille samalle päivälle täysin toisistamme tietämättä! (hevoset siis asuvat eri talleissa..) Edellisen kerran Nemo ja Rousku rokotettiin tammikuun alussa, ja nyt uudelleen. Seuraavan piikin ne saavatkin vasta ensi kesänä. Oman tallin poneilla oli rokotukset edessä vissiin kaikilla, samoin niiden hampaat raspattiin. Sirillä vierähtikin tallilla koko päivä, tästä saapi Siri postailla lisää niin halutessaan :)

Mie puolestani kävin siis Nemon luona orilaitumilla, joten seuraavat kuulumiset ovat sieltä suunnalta..

Nemon hoitotoimi olikin huomattavasti nopeampi laatuaan. Mie en huomannut mitään eikä hevonen huomannut mitään. Mutta kai tässä täytyy uskoa sen piikin niskaansa saaneen, kun ell on omalla allekirjoituksellaan sen varmistanut?! Nemo oli minulla riimussa laitumella ja yritin syöttää sille omenan palaa (jota se edelleenkään ei huolinut) kaikkien muiden poikien tunkiessa iholle kuka mistäkin suunnasta. Edes partakarva ei pojalla vilahtanut rokotuksen annossa. Vaikka näinhän se on ollut aiemminkin.

Leikkasin Nemolta harjan ja yritin myös harjailla sitä laitumella. Niin tosiaan yritin. Minulla todella harvoin menevät hermot, varsinkaan kun eläimistä on kyse, mutta nyt alkoi mittari uhkaavasti lähestyä punaista. Ei Nemon takia, ei todellakaan, vaan noiden kaikkien muihin yltiöuteliaiden pikkumiesten ansiosta..!

Ihan joka hetki niiden on pakko olla kartalla mitä tapahtuu. Laitat Nemolle riimun päähän, ja heti kun käännät selkäsi, on kaksi turpaa kiinni kiskomassa sitä riimusta ja kaksi muuta vetämässä riimusta roikkuvasta narusta. Lasket harjan tai minkä tahansa tavaran maahan, niin jälleen on liuta hevosia kuopimassa ja tökkimässä harjaa sekä viskomassa sitä pitkin mantuja. Yrität keskittyä Nemon harjan leikkaamiseen, niin johan joku mutustaa omaa housunlahjetta ja toinen nenä yrittää haistella saksia. Jokaisen näistä joutuu vuorollaan ajamaan pois, ja joo, kyllähän ne väistävät, mutta kun pois ajettavia on kuusi kappaletta ja sivuun siirtyminen säilyy muistissa max viisi sekuntia… En mie ehdi edes koskea siihen omaan hevoseeni :D Nemo onneksi seistä nököttää pää roikkuen paikoillaan ja ottaa vastaan kaikki riimusta repimiset ym. Se ei hievahdakaan vaikka mie riehun narun kanssa ympäriinsä ja pojat pomppivat alta pois. Korkeintaan siinä vaiheessa saattaa siirtyä syömään, kun huomaa että miun huomioni ei ole siinä eikä häneltä siis pyydetä juuri nyt mitään.

Hyvin pian päädyin siis ottamaan Nemon laitumen portin toiselle puolen. Tämä oli siltäkin kannalta hyvä ratkaisu, että varsin paljon laihtunut pikkumies pääsi herkuttelemaan oikein olan takaa. Hirmuista vauhtia voikin poni kiskoa ruokaa suuhunsa. Mietin siinä varsaa katsellessani, että se on tismalleen samanlainen kuin Lotta ja Rousku. Käytökseltään siis. Eikä tuo ulkomuotokaan tietty kauaksi osu. 

Hoitotoimenpiteiden jälkeen käytiin vielä ihmettelemässä ohi kulkevaa maantietä. Autot posottavat kahdeksaakymppiä suoralla tiellä, joten hieman mietin miten varsa tähän suhtautuu. Olin aikeissa syöttää sille hieman rehua, joten mentiin sitten syömään tien viereen. Siinä tuo naposteli tyytyväisenä pää kipossa, sen verran reagoi ohi porhaltaviin autoihin, että pää nousi ja jopa ilmekin hieman terästäytyi, mutta eipä sen kummemmin jaksanut kiinnostaa.

Laiska löntys se on eikä sille mitään mahda - mun 1v oripoikani - ihanaa! ;)

Minun rakas Rohan täytti viime viikolla 8.6. virallisesti kolme vuotta. Toisinaan tuo hevonen tuntuu kuitenkin olevan vähintään kolmetoista vuotta. Aika kuluu hirveän nopeaan, sillä tuntuu kuin siitä hetkestä kun se neljä kuukautisena astui meidän tallin ovista sisään olisi kulunut vain muutama hassu kuukausi. Hassuja kuukausia on kuitenkin ollut jo 34 kpl:tta :) Kiitos niistä omalle vekkulille Popilleni joka on nuoresta iästään huolimatta usein niin vanha viisas sielu.

Yhtenä päivänä tässä kaivoin länkivaljaat esiin. En ollut uskaltanut ottaa niitä esiin onnettomuuden jälkeen vielä kertaakaan. Olin varma, että se pelkää niiden kilinää jotka olisi yhdistänyt onnettomuushetkeen. Rohan seisoi karsinassa kun kannoin valjaat talliin. Kilinä herätti siinä epäilyksen tunteen tai näin jälkikäteen ajateltuna ehkä se olinkin minä (?). Olin päättänyt edetä niiden kanssa hitaasti ja seisoin aluksi vain tallin käytävällä. Tein itselleni selväksi, että jos se jännittyy nähdessään valjaat en edes yritä päästä niiden kanssa sen lähelle. Näinhän siinä tapahtuikin. Se puuskautti ilmoille hermostuneen huokauksen, värähteli ja tuijotti minua herkeämättä. Joka kerta kun se liikahti, liikahdin minäkin niin, että valjaat kilisivät olkapäälläni. Kun se pysähtyi, myös kilinä lakkasi. Pikkuhiljaa se alkoi rentoutua ja jokaisen rentoutumisen palkaksi siirryin siitä kauemmaksi. Seuraavana päivänä pääsin jo ovelle ja karsinaan. Seuraavana sain jo koskettaa valjailla sitä ja olisiko ollut viides päivä kun nostin valjaat sen selkään ja talutin se ne päällänsä ulos. 

Se mitään niitä pelännyt. Kävin heittämässä pienen lenkin tiellä sitä taluttaen. Valjaat kilisi ja kolisi ja Rohan oli oma rauhallinen itsensä. Selätinpä ilmeisesti taas siis vain yhden omista peloistani tai sitten täsmällinen siedättämiseni tuotti yllättävän nopean tuloksen.

Eräänä kauniina päivänä sitten laitoin sille länkivaljaat uudelleen ja tein takaa-ajo lenkin kolmen kuukauden tauon jälkeen. Voi miten ihanalta se tuntui. Mulle on ihan sama saanko sille koskaan kärryjä perään, mutta tällaisten onnistumisten kautta uskon, että se päivä vielä joskus on täällä. Mä luotan siihen, että hevoseni tulee voittamaan pelkonsa kanssani. 

Mä luotan siihen joskus ehkä vähän liiaksikin jos nyt niin voi sanoa., mutta tuona päivänä Rohan oli erittäin rennolla ja kuuliaisella päällä (kuten melkein aina). Testasin sen käyttäytymistä ensin juoksuttamalla sitä naruriimulla ympäri pitäjiä. Meidän ykkösjuttu on 'seuraa johtajaa leikki'. Hevonen siis seuraa vierellä mukana tehden sitä mitä minäkin. Ensin siinä juostaan perus hölkkää, sitten kiihdytetään. Rohan usein vain venyttää ravi askeltaan ja kiitää liitäen vierellä, vaikka itse pinkoisin vieressä tuhatta ja sataa. Se nostaa laukan oikeastaan vain silloin kun on riehakkaammalla päällä ja silloin lentää myös peräpää :D. Seuraavaksi alankin hölkätä hyvin hitaasti, Rohankin hölkkää vieressäni samaan tahtiin. Usein se tahtoo pudottaa tässä vaiheessa käynnille, mutta maiskutan ponnekkaasti joka jalannostolla ja kyllä vain se osaa hölkätä myös hitaassa tahdissa. Sitten hiivitään, tehdään äkkipysähdyksiä, tiukkaa käännöstä ja poni seuraa kuuliaisena vireressä kuin käskyn alla. Se toimii kuin kultainen noutaja, mutta noutajan tilalla onkin kultainen vuonohevonen. 

Tästä on huonohko pätkä kesäisellä videolla (jonka laitan oheen), videolla sen keskittyminen herpaantuu tienvarressa kyykkivään kuvajaan kuten koirillakin ja mä etenen liiaksi :D ehkä jonain päivänä saan paremman sivusta otetun pätkän aikaiseksi. Kiitos Heikille puskapaparazzauksesta!

Ilma oli kuin morsian, ponini oli lauhkea kuin lammas ja kuuliainen kuin hyvin koulutettu koira. Ajattelin vielä tehdä sen kanssa pienen lenkin ilman satulaa, lukollisen naruriimun ja ohjien kera, crocsit ja shortsit jalassa (hmmm...). No oli mulla sentään kypärä ettei nyt ihan hullutteluksi mennyt! Vaikka välillä toiminkin hetken mielijohteesta tätä ratkaisua oikeasti jopa harkitsin useamman kerran. Pieni maastoilu hetkemme oli juuri niin täydellinen kuin uskalsin ajatellakin. Rohan oli rento ja luottavainen ja otin sillä pienen ravipätkänkin kotiin päin. Niin... minähän sanoin, että se harvoin muistuttaa kolme vuotiasta. Se on perinyt äitinsä ja isänsä kympin luonteet ehdottomasti! Mikäs kiirus ja hötky sillä, valmiissa maailmassa.

Se opettaa enemmän mua kuin mä sitä.

Seuraava video on tehty laiduntavista keltavuokoista, koiriin pomppivista punkeista, pärisevistä traktoreista, rennosta ratsastusretkestä ja pörisevistä itikoista joiden vuoksi pienemmän videokuvaajani Laalaa Luttisen ote herpaantuu lopussa :D 

Lomaa odotellessa....

Laran suursuosikki tukkajumala Taavi shettis sai kampaus käsittelyn kahdelta pikkutytöltä ja kuten kuvat kertovat, meidän perheessä ratsastaa siis kaverit ja koiratkin :D

Olen aiempina kesinä kirjoitellut Sirin vierailusta miun luokseni Jyväskylään. Nyt tilanne muuttui niin päin, että sain Jyväskylästä rakkaan ystäväni tänne kyläilemään, kun itse olen sieltä pois muuttanut. Tämä postaus sisältää siis hieman lifestyle-hömpötystä heppojen ohella, hyppää suoraan hevoskuviin jos ei muuten nappaa :)