eläinlääkäri ,

Sairasta menoa

6/27/2015 09:08:00 ip. marjo 15 Comments

Hyvää päivää sairastuvalta! Ehdin jo pari päivää riemuita siitä, kuinka käynnit Tayssissa ovat nyt loppu ja olen virallisesti saanut terveen paperit. Kunnes saman tien päälle pukkasi hirmuinen flunssa kera kuumeen. Popi ei siis ole ainoa, joka täällä sairastelee tällä hetkellä.. Ympätään molempien sairaskertomukset kerralla samaan postaukseen, jos siis haluat lukea hevosen kaviokuulumisista, hyppää suoraan postauksen loppupuolelle!

Taas piti löytää reitti uuteen rakennukseen. Tällä kertaa en edes eksynyt matkalla.

Kävin tosiaan viimeistä kertaa Tampereella lääkärissä Lotan kanssa kaatumisen tiimoilta - tällä kertaa neurologin vastaanotolla. Kävimme läpi aivojen magneettikuvissa saadut tulokset sekä psykologin tekemien testien tulokset. Näin biologille oli huisin mielenkiintoista katsella kuvia omista aivoistaan! En toki ole ihmisen biologiaa opinnoissani lukenut käytännössä yhtään (yhden lyhyen kurssin kasvi- ja eläinfysiologiaa), mutta jännää oli silti. Kieltämättä olisi mielenkiintoista perehtyä tarkemmin sekä ihmisen että hevosen rakenteeseen ja kropan toimintaan ihan kokonaisuudessaan. Kävin siis aiemmin magneettikuvissa kahteen kertaan, kun toisella kerralla haluttiin vielä tutkia tarkemmin aivojen keskiossa näkyvä vaalea läntti (näin sen kuvista itsekin selvästi) varjoaineen kera. Aivoissa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa ja tämä länttikin osoittautui harmittomaksi suonikohjuun verrattavissa olevaan rakenteeseen.

Psykologin testeistä tuli myös hyvää palautetta. "Tutkittava on vuorovaikutuksessa luonteva, avoin ja johdonmukainen. Työskentelee tutkimustilanteessa yritteliäästi ja motivoituneesti. Omaksuu annetut tehtäväohjeet vaikeuksitta." Oikeastaan kaikki tutkitut osa-alueet olivat joko ikäryhmän keskitasoa tai vähän/selvästi yli. Lausunnossa todettiin mm.: "Osista kokonaisuuksien hahmottamista ja muodostamista edellyttävä visuokonstruktiivinen prosessointi on vähän yli keskitasoa. Silmän ja käden yhteistyö ja työmuistia edellyttävä suoriutuminen nopeaa ja tarkkaa, vähän-selvästi yli keskitasoa ikänormeihin verrattuna."

Neurologin kanssa näitä käytiin lyhykäisesti läpi. Tuo bongasi jostain lomakkeesta kesken keskustelun, että minulla on filosofian maisterin tutkinto. Kyllä on. Mutta työtä teen silti ihan eri alalla. Jep. Niin näitä tuloksia kuulemma tietenkin verrataan siihen, että olen akateemisesti koulutettu, joten niiden kuuluukin olla vähän keskitasoa parempia. Siis häh? Psykologin lausunnossa luki myös: "Kognitiivinen suoritutuminen on tällä hetkellä käytössä olevin menetelmin arvioituna vähintään ikäryhmän keskitasoa ja monin paikoin tätä vahvempaakin, joka anamnestiset tiedot huomioiden vastannee tutkittavan oletettua primaarikapasiteettia." Jos siis en olisi akateemisesti koulutettu, olisiko ihan ok, jos tulokset olisivat huonompia? Meni nyt minulta vähän ohi. Ja toisaalta mistä sitä voi tietää, olisinko saanut vielä paremmat tulokset ennen kahta vakavaa aivotärähdystä?

Neurologin mukaan näitä kahta pään vammaa ei voi varsinaisesti edes aivotärähdyksiksi kutsua, sillä ne ovat aivotärähdystä vakavampia. Edellisen kerran siis löin pääni, kun putosin maastossa Nemon ja Popin isoveljen Blakkenin selästä ja silloinkin muisti katosi lähes koko päivältä. Sattuneesta syystä en saa aloittaa esim. potkunyrkkeilyä tai muuta, missä on suuri riski saada osumia päähän. Ratsastusta ei tietty kielletty, mutta järki ja hyvä kypärä täytyy aina pitää päässä - mikä nyt on itsestään selvää muutenkin! On kyllä hyvä fiilis, kun nyt oikeasti tietää varman päälle, että päänupissa on kaikki kohdallaan. Toisaalta - mihin nyt enää voin vedota toilailuissani, kun pään sisällä todistetusti on kaikki kunnossa?! No onneksi aina jäljelle jää vaalea hiusten väri ;)

Sairastelusta toiseen ja palaan vielä tarkemman raportin kera Rouskun yllättävään ontumiseen. Viime sunnuntaina hypytettiin pojat lyhykäisesti kentällä. Molemmat olivat kovin vaisuja ja laiskoja hyppäämään (no Nemo nyt on aina), tämä meni ajatuksissamme aikalailla laidunlomailun ja paahtavan auringon piikkiin. Ei siis otettu montaa hyppyä, eikä nostettu korkeutta lähellekään samoihin kuin aiemmin. Samana iltana Rouskun hoitajatytöt lähtivät vielä ponin kanssa kevyesti pellolle pyörimään ja ravatessa huomasivat, että poni ontuu. Tytöt löysivät kaviosta ison kiven.

Kipeä jalka turvonneena levossa eteen työnnettynä. 

Siri sai tietenkin tytöiltä saman tien tilannepävityksen ja videota ponista. Seuraavana aamuna ajelimme siten itse tallille katsomaan, miltä jalka näyttää. Yön aikana se oli mennyt pahempaan suuntaan, Rousku seisoi oikeaa etujalkaa edessä lepuuttaen, jalka oli paksuksi turvonnut ja poni astui vain varoen sen päälle. Tuotiin pojat pois laitumelta ja tutkittiin jalkaa tarkemmin. Kaviopulssi tuntui selvästi, mutta turvotuksen lisäksi mitään muuta erikoista emme havainneet.

Onneksi tässä kohden pystyi jo heti päättelemään, että kaviokuumeesta ei voi olla kyse. Se tulee aina molempiin etujalkoihin! Muutoinkaan oireet eivät viitanneet kaviokuumeeseen. Päin vastoin ne olivat tismalleen samat kuin Nemolla viime syksynä, jolloin löytyi paise kaviosta. Onneksi tämän jo kertaalleen läpikäyneenä ei enää tullut minkäänasteista paniikkia, vaan osasi jo suhtautua rauhallisesti tilanteeseen. Paitsi Siri tuttuun tapaansa maalaili seinille kaikki kauhukuvat mielessään ;)

Kolmijalkaisen hevosen kanssa vaihtoehtoja oli neljä:
1) Soitto yksityiselle eläinlääkärille
2) Soitto kunnan eläinlääkärille
3) Soitto läheisen hevosklinikan eläinlääkärille
4) Soitto kengittäjälle

- kaikki aiemmista yhteyksistä jollain tasolla tuttuja ihmisiä.

Siri sai kiinni sekä kunnallisen että klinikan lääkärit. Klinikalta käskettiin tuoda hevonen sinne, heillä on kuulemma ruuhkaa, mutta se pitäisi kuvata ja kuvaavat sitten kun ehtivät, ehkä seuraavana päivänä. What?? Juu ei todellakaan lähdetty viemään.. Kunnan lääkäri totesi, ettei ehdi paikalle katsomaan, mutta määräsi metacam-kuurin. Käski katsella alkuun muutaman päivän, sillä kipu voisi hyvinkin olla lähtöisin kivesta kaviossa. Jos oireet eivät lakkaisi muutamassa päivässä, käski soittaa kengittäjän paikalle katsomaan kavion. Eläinlääkärin mukaan jalkaan ei kannata tehdä haudetta, mutta kengittäjä ja oma järki käskivät sellaisen väkertää, ja betadine-haude laitettiin heti maanantaina kavion ympärille.

Pojat ovat alkuviikosta saakka tarhanneet aidan eristäminä.

Infottiin siis saman tien myös luottokengittäjäämme ja tuo sitten poikkesi paikalle keskiviikkoaamuna. Poni oli edelleen kolmijalkainen, mutta jo selvästi parempaan päin. Kengittäjän epäilys oli alkuun, ettei siellä paisetta ole, vaan iso kivi olisi voinut tehdä niin kipeää, että Rousku oireilee sitä yhä. Kunnes tuo jatkoi kavion tutkimista ja kappas, ulkoreunasta löytyi pienenpieniä kiviä kavion sisälle kaivautuneina. Tämä kohta oli selvästi kipeä ja ainakin vaikuttasi olleen oireilun syy. Kengittäjä toki kaivoi kivet pois ja puhdisti reiän kaviossa. Kavioon laitettiin pumpulia jeesusteipillä kiinni ja Nemon bootsi päälle. Tämä siis sen tähden, ettei reikään pääse uutta likaa sisälle. Epäilys siis oli, että teräväreunainen murskattu kivi on painanut reiän kavioon ja siitä on sisälle kaivautunut pikkukiviä, jotka aiheuttivat kivun ja ontumisen.  Ainakin tällä haavaa vaikutti, ettei hyppäämisellä tai isolla kivellä kaviossa ollut tekemistä ontumisen kanssa. Tai tietty iso kivi on voinut sen laittaa aluilleen, who knows? Kengittäjä otti maasta kiven käteensä ja totesi lohdullisesti: "Jos tästä jotain voidaan syyttää niin kiviä." :)

Kipeä kohta ja reikä kaviossa punaisella ympäröity.

Toki kengittäjänkin ohje oli, että hoidetaan ja seurataan muutama päivä. Jos ontuminen lakkaa ja jalka paranee, olimme oikeassa. Tähän pitäisi mennä maksimissaan viikon verran. Jos ei, sitten jatketaan tutkimista ja haetaan syytä muualta. Siri on käynyt hoitamassa jalan päivittäin ja se on mennyt parempaan joka päivä. Popi tarhailee nyt yksinään pienessä sadan neliön(?) tarhassa/pihatossa ja Nemo on aidan takana isommalla laitumella. Kuulemma hevosen tulisikin päästä liikkumaan - liikkumaan luodulle eläimelle paikallaan seisominen on pahasta tässä(kin) tilanteessa. Nemo kuitenkin kiusaa Rouskua niin paljon ja pitää sen jatkuvasti liikkeessä, että vauhdikkaamat laukkaspurtit eivät kipeälle jalalle toki sovellu.

Popi päätti järsiä tiensä vapauteen..

"Mä mitään tehny. Ne vaan putos."

Kengittäjä kävi siis keskiviikkona, tänään lauantaina meillä vieraili tallilla kengättömien kavioiden hoitoon erikoistunut Terhi Anttila Wammalan tilalta. Eipä olisi paljon sopivampaan saumaan voinut visiitti ajoittua! Terhi katsoi tallin neljän muun hevosen kaviot, parin vierashevosen kaviot ja Nemon kaviot. Onneksi pyysin samalla, voisiko hän vilkaista myös Rouskun jalkoja. Niillä on Nemon kanssa niin samanlaiset kaviot, että samoja vuoluohjeita voinee soveltaa miltei suoraan myös Rouskuun. Mutta halusin näyttää myös kipeän jalan Terhille ja kysyä siitä mielipidettä.

Terhin käynti oli kaiken kaikkiaan aivan äärettömän mielenkiintoinen ja opettavainen! Terhi katsoi Rouskun kipeää jalkaa ja totesi saman tien, mikä siinä on vialla. Sama vaiva löytyi viideltä muulta hevoselta, muttei niin pitkälle edenneenä.

Tästä sekä Terhin käynnistä kokonaisuudessaan lisää omassa postauksessaan..

You Might Also Like

15 kommenttia :

  1. Ei saa jättää postausta näin jännään kohtaan :D
    Tämä mystinen "vaiva", olisko kengät? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengät? Kaikki tallimme hevoset ovat kengättömiä, samoin nämä pari vierashevosta tänään.. :)

      Poista
    2. Mitäh :D Tuossa kengättömyys-luulossa olen elänytkin, mutta pikaisesti tuota kipeä jalka eteen työnnettynä -kuvaa katsottuani tuumasin että kappas onhan sillä Rouskulla kengät kun naulatkin näkyy. Hups hups! Eikö Nemolla ollut jossain vaiheessa myös kengät, kun kavio kului niin rajusti, vai muistanko väärin?

      Poista
  2. Meidän pollelle kyllävain tuli kaviokuume vain toiseen etujalkaan ;) muutenkin muutokset kavioluun asennossa tulivat vain toiseen etujalkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookei. Mein kengittäjämme on moneen otteeseen todennut, että kaviokuume tulee aina molempiin jalkoihin.

      Poista
    2. Kaviokuume voi tulla toiseen etujalkaan ainakin sellaisessa tapauksessa, että toinen jalka on jostain muusta syystä tosi kipeä niin että hevonen ei varaa sille painoa. Silloin terveeseen jalkaan voi tulla rasituksen takia kaviokuume. Mutta se "tavallinen", aineenvaihduntaperäinen kaviokuume tulee molempiin etusiin.

      Poista
  3. Kyllä voi olla aineenvaihduntaperäinenkin kaviokuume vain yhdessä jalassa. Tiedän sen valitettavasti kokemuksesta, ja googlailukin vahvistaa tämän laajalla skaalalla. Eli ei koskaan kannata tuudittautua siihen olettamukseen että se tulee molempiin etujalkoihin. Se kun voi tulla myös pelkästään takajalkoihin, tai niistäkin vain toiseen. Toki yleisimmin tunnettu ja helpoimmin tunnistettava oireilu on yleensä se molempien etujalkojen kaviokuume. Mutta teillä ei mitä ilmeisimmin kyse siitä nyt ole ja se on pääasia, hyvä niin!! Itse veikkaan Terhin diagnoosiksi valkoviivantautia tai "tavallista" irtoseinämäisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siis koskaan kannata luottaa siihen mitä kuulee ;) Tämä jos mikä on todettu lukemattomat kerrat hevosmaailmassa. Jo pelkästään näkemyserot ihmisten välillä ovat valtaisia..

      Oikeilla jäljillä olet veikkauksessa :)

      Poista
    2. Toivottavasti kyseessä ei ole ainakaan valkoviivatauti, meillä se oli ainakin erittäin sitkeä vaiva ja sen hoitaminen pois oli kyllä työn & tuskan takana! Juuri kun saatiin kaviot terveeksi niin omistaja päättikin ottaa ponin meiltä ylläpidosta takaisin kotiin :D

      -Kati/Voitolla Tähtiin

      Poista
    3. Voi kamala. Millä te sitä hoiditte? Tapoja on vissiin monia..

      Poista
    4. Meille tullessaan oli levinnyt todella pahaksi hoitamattomuuden vuoksi :/ Meillä käytiin säännöllisesti 5-6 viikon välein vuolemassa, paljon paljon tervaamista (1-3 päivän välein) ja kun meillä ei tallia tosiaan ole ollenkaan niin se toi oman haasteensa saada tervat ja muut pysymään kavioissa kun tarpeeksi pieniä bootsejakaan ei löytynyt, lisäksi jotain EMS salvaa meille suositeltiin, sillä kuulemma paranee helpoiten mutta sitä en saanut hankittua mistään :/ Haastavinta oli varsinkin kurakeleillä pitää kaviot puhtaana - Knattella kun esiintyi tätä valkoviivatautia ihan joka jalassa!

      Poista
  4. Onko teidän hepat huomenna tuottajatorilla jossain talutusratsastuksissa tai ajeluissa ?:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nemo on ajelutuksessa ainakin osan päivää :)

      Poista
    2. Täytyykin tulla katsomaan :)

      Poista
  5. Vooi.... Toivottavasti ei mitään KOVIN pahaa..

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi tähän :) Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.