Ongelmalapa

Ai että hommiin vai??
Taas olisi niin hirmuisesti kirjoiteltavaa, etten edes tiedä, mistä aloittaisi! Yritetäänpä siis tehdä hyvin lyhyt tiivistelmä. Kellokin jo tikittää, ja aamuherätys viideltä töihin odottaa..

Eilen käytiin toista kertaa tunnilla vääntämässä. Loppakorva osoitti heti alkuun, mistä mummot on tehty, kun tunteiltiin yhdessä nuoren welsh ruunan kanssa. Mummolla oli oikea turbovaihde päällä, ja sain oikeasti tehdä töitä, että hevonen pysyi ravissa (eikä laukassa!), ja pystyi edes vähän keskittymään itse tekemiseen. Pian tuo onneksi rauhoittui, mutta kyllä taas selässä nauratti. On Lotta vaan ihme otus.

Työskenneltiin oikeastaan koko tunti suurella pääty-ympyrällä. Tämä on meille edelleen äärettömän vaikeaa, kun ei tuo vaan meinaa pysyä ympyrällä. Tunnin jälkeen opettaja totesikin, että Lotan suurin ongelma on sen oikea lapa. Koko liikkumista johtaa oikea lapa. Ja tämän kyllä huomaa; oikeaan kierrokseen hevonen yrittää jatkuvasti punkea lapa edellä sisälle. Tällöin toki pitäisi asettaa hevonen sisään ja sisäpohkeella työntää kroppaa ulospäin.

Mie en vaan jaksa saada sisäpohjetta läpi, vaan asetuksen sijaan Lotta kääntyy vielä tiukemmin ympyrän sisälle. Voi tuskanhiki! Vastaavasti vasemmassa kierroksessa tamma meinaa valahtaa ulos ympyrältä oikea lapa edellä. Saatiinkin kotiinviemisiksi vinkkejä tämän lavan venyttelyyn, tänään jo näitä kokeiltiin. Ja seuraavalla tunnilla tullaan keskittymään "ongelmalapaan".

Tunnilla tehtiin taas siirtymisiä paljon, sekä sisätakajalan aktivointia. Ympyrällä hevosen takaosaa väistätettiin ulos, eli aktivoitiin sisempää takajalkaa, ja samalla tuli myös suoristuksia kaarevalle tielle. Ei ollut meille mitenkään turhan helppoa, kun miulle on jo työn ja tuskan takana pitää Lotta pelkästään ympyrällä oikealla uralla ja asettuneena.

Laukannostoista olen tainnut aiemmin vuodattaakin, kun nykyisin Lotta aina ja joka kerta laukannostossa nykäisee päänsä ylös. Sekä kentällä että maastossa. Nyt saatiin muutama aivan helmi laukannosto, joissa ei pää lentänyt ja nousi tasan tarkkaan sillä sekunilla, kun laukkaa pyysin. Tehtiin nostot ympyrällä käynnistä sisätakalajan aktivoinnin jälkeen suoraan, eli ensin takapään väistätys, suoristus ja siitä nosto. Toimii! Laukasta suoraan käyntiin siirtyminen ei sitten enää oikein toiminutkaan, köh köh..

Tänään käytiin heti uudelleen kentällä jumppailemassa, ja sain taas kuvaajan mukaan, jee! Yritin nyt perustreenien lisäksi saada tuota lapaa liikkeelle ja ratsastin opettajan ohjeen mukaan neliötä kentällä. Jokaisessa kulmassa pyrittiin tekemään pienennetty takaosakäännöstä vastaava liike neljännesympyrän verran. Eli käytännössä terävä kulma. Ei mennyt ihan kuin strömsössä tämäkään, mutta ehkä ensi tunnilla saadaan lisää vinkkejä ongelmaan..

Kouluväännön jälkeen otin vielä muutaman puomin kentälle ja ravailtiin niiden yli. Johan tuli Lottaan taas virtaa, kun puomit astuivat kehiin! Rouva oikein kiihdytteli puomeja kohti kauempaa kentältä. Lotta rakastaa hyppäämistä ja innostuu aina esteistä. Päätinpä siis kokeilla vielä pari kertaa pienen ristikon ylittää. Ihan hetkeen ei tamman kanssa ole hypeltykään, kun eivät kilot ole antaneet myöden. Ei Lotasta enää estehevosta ole toiveitakaan saada (jos se olisikin nuorempi...), mutta kyllä oli mummolla kivaa. Se vaan tykkää esteistä, ei sille mitään mahda :) Kuski ei vaan ihan ollut hypyissä mukana, miun estekokemuksella ja Lotan hyvin läheltä tai hyvin kaukaa lähtevillä pompuilla lopputulos oli vähän sitä sun tätä..

Aina ei keskittyminen pysy itse asiassa. Mutta virtaa riittää.
Ei tietoakaan "ongelmalavan" taipumisesta kulmassa..




Esteiden välillä löysällä ohjalla ravailua ja toinen venyttelee niin tyytyväisenä :)



Skella ja Ylläri ovat taas kunnostautuneet vankikarkurin urallaan. Like a mother like a daughter! Tai tällä kertaa ehkä toisin päin, koska Ylle-Bylle taitaa olla yleensä se, joka ensimmäisenä puskee langoista läpi. Jotenkin voisi kuvitella, että seitsemän kerrosta lankaa sähköpaimenella varustettuna pitäisi pienen ponin takanaan, mutta ei! Nämä ovat oppineet jutun vähän liian hyvin: ensin riittävästi etäisyyttä aidasta, kiihdytys nollasta sataan ja täysiä lankoja päin, niin kyllä niistä läpi pääsee!! Monesti langat eivät kärsi tästä laisinkaan, joskus saattaa joku lanka napsahtaa poikki. Ihan käsittämättömiä otuksia.. Eilen taas tätä kaksikkoa sai metsästää pitkin peltoja ja naapurien pihoja. Totesinkin jo, että seuraavalla (?!?) kerralla otan kameran kaulaan, ja nautin mahdollisuudesta kuvata kahta ponia, jotka päästelevät täysillä vapauden onnesta nauttien pitkin maita ja mantuja. Onhan tuota menoa ilta-auringon paisteessa vihreällä pellolla hieno katsella, ei siinä mitään.. ;)

Pikkupaholainen niin kilttinä mukamas aitojen sisäpuolella, mur ;)
Tänään kyllä otin karkurikaksikon sisään ennen kuin lähdettiin Lotan kanssa reissuun. Eiväthän nuo muuten karkaa, mutta se, kun Lotta saapuu lenkiltä pihaan tarkoittaa vihreällä herkuttelun aikaa, ja siitä eivät Skella ja Ylläri suostu jäämään paitsi!

Matkalla kentältä kotio, hei hei!

Peltokoulua ilman satulaa

Sainpas pitkästä aikaa kuvaajan mukaan tallille, jei! Ja oikeastaan "ensimmäistä" kertaa joku oli ottamassa minusta kuvia, kun ihan oikeasti yritän ratsastaa. Onhan noita jotain peltokäppäilyjä tai maastolaukkoja kuvattu aiemminkin.. Mutta kentällä ei ole tainnut koskaan olla kuvaajaa mukana (kun ei tässä viimeiseen kahdeksaan vuoteen ole juuri kentällä edes käyty), enkä pellollakaan aiemmin ole koulua yrittänyt kameran edessä vääntää..?

Lotta kulki taas aivan hitsin nätisti :) On se vaan edennyt hurjasti, ei voi muuta sanoa! Ilman satulaa sen tuntee vielä kymmenen kertaa paremmin, kun hevonen "nousee" ja selkä alkaa tehdä hommia. Lotan selkä on pudonnut aivan hurjasti sen laihtumisen myötä, ja nykyisin ilman satulaa istuminen on jokseenkin epämukavaa, kun selkäranka on niin törröllään. Aikana ennen ylläpitoa menin varmaan puolet maastoiluista ilman satulaa, koska Lotalla oli niin ihanan pyöreä ja pehmeä selkä istuskella. Talvella hevonen lämmitti kivasti, ja kesäkuumalla pystyi maastoilemaan sortsit jalassa. Jostain kumman syystä nyt ylläpidon jälkeen ei ole enää tullut ilman satulaa maastolenkkejä heitettyä...

Koulua sen sijaan on kiva vääntää, ei satu yhtään omaan peppuun! Varsinkin ravissa Lotan selässä on todella hyvä istuskella. Oikeastaan alku- ja loppukäynnit on ainoita, missä saa itse voihkia tuskasta ja kiemurrella kyydissä, hih :)

Miulla on kyllä itselläni vielä ihan hakusessa Lotan oikea muoto. En ole koskaan ketään hevosta peräänannossa ratsastanut (paitsi Kalinoa viimeksi hetkittäin), joten olen vähän ulapalla sen suhteen, koska heppa kulkee oikein. Toki tunnen ja tajuan, koska se myötää ja asettuu niskan seudulta, ja pyrin tällöin siihen reagoimaan ja hevosta palkitsemaan. Nyt kuvista kuitenkin näkee myös sen, mitä itsekin epäilin, että Lotta kulkee liian etupainoisena (niin se on kyllä tainnut tehdä koko ikänsä). Se kyllä venyttää eteen ja alas, mikä on erittäin hyvä juttu, mutta seuraavaksi pitäisi alkaa saada se myös nousemaan sieltä ylös... Tosin tämä taitaa olla ikuisuusongelma kaikilla raskaammilla kylmäverisillä, ja etenkin Lotan lihaksilla vaatii vielä ponnisteluja. Ehkä me joskus opitaan, etenkin nyt kun huomenna on taas seuraava tunti, kivaa!

Alkuverkkoja.
Toisella on häntäkin niin ihanasti pörhöllä :)
Miun jalat huitelee jossain... 



Yritystä on ainakin :)
Jahas, joko nää tuuppailut alkais riittää...? Sit päästellään!
Lotta lähtee aina kun piipunsuusta ampuis,
kun on tyhjä pelto edessä, ja sille vähän ohjaa antaa.
Joku on selvästi oppinut jutun juonen ;)
Harmi vaan, että vauhti hiipuu aina parin askeleen jälkeen, ja sitten
laukkaillaan ihan rauhassa pitkin peltoa..
Hieman rauhoittelua ja hevosen keräilyä ennen uutta spurttia.
Lotalla kyllä virtaa riittäisi. Kerran kun pääsee juoksemaan,
ei se enää muuta haluaisikaan.
...mutta ennen seuraavaa laukkapätkää pitää vielä keskittyä.
Kunnes taas mennään!
Kaikkensa antanut väsynyt ratsukko loppukäynneillä.
Ja hommien jälkeen ansaitusti pihassa herkuttelemassa!

Shetlannin"poni" paimentaa laumaansa

 Nyt sietää liputtaa taas meitin hienoa kouluponia. Yritin ladata teille videota eilisestä peltotyöskentelystä, mutta ei hän tää kone jaksanu sitä pyörittää kun taltiointia oli lähes puolentunnin ajalta. Niinpä tietenkin, kun kerrankin tuntu et olis ollu mitä näyttää. Sitten kun yritin sitä pätkiä niin tuntu et siihen menee ikä ja terveys ja lopulta uni vei voiton ja luovutin ja tänään suosiolla otin vain klippejä suoraan videosta. Laatu ei siis kohtaa muuta kuin ponissa. Ehkäpä yritän ladata sitä vielä myöhemmin, koska ikikuuna päivänä en ole ratsastanut niin hienolla Lotalla kuin eilen. Se kulki reippaasti, polki kunnolla jalkojaan alleen, hakeutu muotoon jopa niin että pystyin palkkaamaan sen tästä antamalla löysää ohjaa ja ottaen huomioon, että "kenttä" on mikä on! Kertaakaan koko reilun tunnin pakertamisen aikana se ei painanut kädelle!!! Mikä on jo sinänsä ihan täydellinen lottovoitto (Lotan) ratsastajalle! Kyllä meidän poni on nyt ihan selkeästi sisäänajettu, kiitos kenttätyöskentelyn :)
Koska on mun vuoro?
Toki mukaan mahtui epäpuhtauksia asetuksissa, taivutuksissa ja suoristamisissa joita koitin sille saada kaaliin sillä pääosin tuntui, että mentiin pelkkää kiemurauraa ja laukassa koitettiin Lottamaiseen tapaan vähän punkeilla ja jopa ryöstellä. Tämä saattoi johtua perässämme notkuvasta Britneystä sillä häntä heilahti ja pieni ryntäys eteenpäin tuli joka kerta kun Riitu juoksi liian lähelle.

Pihaan päästyämme meidän pikku ketaleet, aitojenläpi luikertelevat Ylläri ja Skella päättivät ottaa varaslähdön suunnittelemalleni "kaikille poneille tänään vähän vihreää" teemalle! Voi sitä silmitöntä riemua ja pukkipomppujen määrää (siis poneilla). Itseni päinvastoin pukkejen sijaan teki mieli mennä kuristamaan ne ryökäleet ;)



 En tehnyt elettäkään ottaakseni heitä kiinni sillä aina lähestyessänikin heitä tuli kaverille käsky:
KARKUUN!!! Niinpä syöttelin Lottaa narun päässä ja totesin, että sinne minne meni Lotta sinne menivät myös Ylläri ja Skella. Niinpä ajattelin, että päästänpä Lotankin vapaaksi ja haen tarhassa ikäväänsä silmittömästi huutavan Bimin narun päähän syöpöttelemään heidän seuraansa.
Se siitä narusta, hetken päästä huomasin, että kaikki ponit olivat pihassa vapaana syöpöttelemässä. Kun haki yhden niin eihän toista voinut jättää!! Joo älkää kokeilko tätä kotona!
Meillä tämä toimi tehokkaan paimenkoirani (lue Lotan) avustuksella, sekä luotin vahvasti lähestyvän iltatallin (eli niitten ilta-appeitten) voimaan.
Ja kyllä sitä naatittiin, kukaan ei tiennyt mihin sitä pitäisi oikein jäädä mutustelemaan vai söisikö tuolta puun juurelta eikun kaverilla näyttäis olevan paremmat herkut, tuolta kukkulalta saisi vatsansa taatusti täyteen herkullista ruohopöperöä ja sitten sitä pyörittiin, pyrähdeltiin ja piehtaroitiin niin hevosten kuin Riitunkin toimesta. Kuvitteleekohan se olevansa Shetlanninlammaskoiran sijasta Shetlanninponi (jolla Lara aina tallilla leikkii, siis että Riitu on sen Shettis) -samalta saareltahan kaikki tyynni :)
Hildur nauttii hiljaa hiipivästä kesästä ja auringosta!


Onneksi meitin tallin ympäristössä on niin paljon puita ja "orjantappuraa", syviä ojia ja pihatienkin voi tukkia kätevästi omalla autollaan etteivät ne pääse (ainakaan kovin helposti) luikkimaan viereiselle pellolle tai tielle.
Tein muutaman barrikaadin ja naruhökötyksen sekä tietysti Riitun avulla sain pysymään ne mukavasti samassa kasassa. 
Silmä kovana, jos yks meinaa lähtee, niin se on äkkiä saatu takas laumaan.
(Kun tarkkaan kyylää näkee kaikki kuus ponia samassa kuvassa)
Nimittäin tällä piiskalla!!
Siis mitä? Luulitteks te oikeesti et paimennan nitä luontaisilla paimennuskoiran vaistoillani pelkästään?
Skella tuli uteleen Riitulta: "Ethän aja mua takaa jos meen käymään tuo pellolla?"
Toinen silmä poneissa ja toinen rikki menneessä aitauksessa (eli fiksun näkösenä) aloin setvimään talven aikana melkoiseksi narujen sekamelskaksi kehittynyttä aitausta. Varmaan kaks tuntia säädin noitten nauhojen kanssa, että sain aidasta vähän siistimmän ja toivottavasti edes hetkeksi pitävämmän.
Tosin pelkään pahoin, että kun ne nyt taas kerran keksi, että tällä tavoin saa masut täyteen safkaa niin tulevatko siellä nauhojen toisella puolella taas pysymäänään.
Ei siis muuta ku kesätarhaa odotellessa!

Masut täyteen kesäherkkuja!




Lotta pääsi valkovuokkomättäille poseeraamaan.
Tuossa kohtaa oli ihan järkyttävät määrät risuja ja oksia ja sinne päästäkseen piti puikkelehtia pienten puitten välistä. Me vaan vedettiin Lotan kanssa tehokkaasti pienimmissä väleissä vattat sisään ja päästiin kuin päästiinkin keskelle valkoista kukkamerta.
Mukana oli Britney aka Riitu (shelttini) jolle paimenkoira kun on pääasiallinen tehtävä oli pitää Lotta aisoissa.
Gröhöm, Lotta ei liikkunut senttiäkään, vaikka sitä niin kovin päättäväisesti yritettiinkin paimentaa. Koitin saada niitä yhteiskuvaankin, mutta kuvasaldona oli luimistelevia korvia ja kireitä katseita joten saatte ihastella vain kaunista valkovuokkovuonista. 


Ensikertalaisena ratsastajana Riitu tuijotti herkeämättä
Lottaa "katokin sitten ettet liiku senttiäkään" ilmeellä!



Metsiköstä jolkoteltaessa poni toisessa kädessä -koira toisessa kädessä, meitä vastaan tuli täti joka alkoi hymyillä leveästi. Kohdalla hän tokaisi ettei aikaisemmin olekaan törmännyt tälläiseen, että hevonen ja koira ovat "remmeissä" iltalenkillä :) Mikäs sen kätevämpää, kaikki saavat samallalailla liikuntaa -emäntäkin!.

Laiskajaakkona kuitenkin valjastin vain Lotan kärryjen perään ja päästin Riitun juoksentelemaan kärryjen vieressä. Mitä Riitu nyt välillä patsasteli vieressäni rintakarvat pörheenä, koska mentiin lenkin aikana myös ison tien vartta. Ei ihan viitsinyt siellä koiraa vierellä juoksuttaa. Varsinkin kun se onneton tuppaa paimentamaan niitä autojakin.

 Kesän herkut tuntuvat olevan kaikille samat :) Lenkin jälkeen neiti Ylle-Byllekin pääsi maistelemaan kesäpöydän herkkuja, Nam-nam, kelpais varmaan teillekiii :P
Ylläri valppaana tai sit se miettii et miks toi tyyppi
seisoo mun ruokalautasella?
 "Kauraämpärin" heilutus tehoaa aina ja Lotta-Potan pääkin nousi ruohon seasta ja jalat alkoivat kuin itsestään astella verkkaasti toinen toisen eteen parempia appeita kohti :)
"Tullaan tullaan"
Ps. Kengittäjä kävi maanantaina laittamassa Lotalle ja Bimille kesäsandaalit! Ootteks te jo vaihtanu omanne?

Palautumista ja uusia tuulia

Rousku ja Pinoccio. Kuva: Jonna Heino
Johan on ollutkin kiireinen viikko, kun ei edes blogille ole löytynyt aikaa. Osiltaan tätä selittänee se, että mie aloitin työt tällä viikolla. Jotenkin nuo päivät hupenevat kuin hiekka sormien välistä, eikä mitään meinaa ehtiä tekemään. Ja olihan tuossa koirillakin näyttelyt, joten niihin valmisteluineen kului aikaa.

Mutta mitäs hevosille kuuluu? Lotta on liikkunut taas hyvin monipuolisesti kisojen jälkeisellä viikolla. Mie kävin sillä kärryttelemässä, maastoiltu on muutama kerta ja kentällekin jaksoin lähteä tuuppailemaan yhtenä iltana. Etsittiin Lotan kanssa taas uusi maastoreitti, joka kartasta mitattuna on reilut 16km. Saatiin tähän uppoamaan yli kaksi tuntia, eikä Lotta ollut reissun jälkeen tippaakaan väsynyt! Ei edes hiennot muualta kuin satulan alta. On tuo hevonen vaan uskomaton. Vitsailinkin tässä jo, että aletaan seuraavaks viidenkympin keikkoja heittään, että tulee edes jotain haastetta hevoselle..

Kenttähommissa Lotta on taas ollut oikea unelma! On se vaan meidänkin kannalta hyvä, että Anna käy sitä välillä läpiratsastamassa, koska Annan jäljiltä Lottaa on taas niin ihana ratsastaa. Se ihan oikeasti hakee pyöreää muotoa jatkuvasti ja kulkee tosi pehmeästi tuntumalla ja hyvin kuulolla. Tai ainakin siltä tuntuu, kun yksinään sen kanssa vääntää.. :)

Tänäpä vihdoin ja viimein päästiin ensimmäistä kertaa kauan kaivatulle tunnille! Tosin eri kentälle ja eri opettajalle kuin alunperin oli tarkoitus, mutta mitäpä tuolla on väliä. Muutoinkin tämä naapuritalli, missä saadaan käydä kentällä, on oikea unelmalöytö. Kenttä on aivan loistava, tallilla käyvät ihmiset ovat aivan ihania ja oikeastaan aina on seuraa, kun sinne poikkeaa. Ja ihan vapaasti saadaan käydä kentällä treenaamassa, omistaja on vaan mielissään, kun on elämää. Kuinka näin hyvä tuuri voi käydäkään?! Varasin jo seuraavankin tunnin viikon päähän, jotta saadaan rytmistä kiinni. Ja toki pitäisi ominpäinkin tehostaa noita kenttäreissuja. (mie vaan tykkään maastoilusta, etenkin nyt kun olisi hurjasti uusia reittejä ja paikkoja tutkittavana, ja Lotan kanssa voi huoletta juosta yli kahden tunnin reippaita lenkkejä)

Tunninpitäjältä tuli muuten kehuja Lotan hyvästä kunnosta. Samoin muut tallilaiset jaksavat aina kysyä ja ihmetellä, että minkä ikäinen tää hevonen onkaan. Viimeksi kun ratsastin tallin ohi, luuli eräs nainen, että miulla on joku muu hevonen kuin Lotta, kun näytti kuulemma niin paljon nuoremmalta, hih :D

Olen kuullut monelta vuoniksen kanssa kisaavalta, että yleinen reaktio kisapaikoilla on ylenkatsonta ja jokseenkin halveksuvat katseet, kuin ihmetellen ja säälien, mitä NOI täällä tekee.. Sen sijaan nyt kun myö oltiin Lotan kanssa kisoissa, mie sain kokea täysin päinvastaista! Kaksi eri ihmistä jäivät innoissaan miun kanssani juttelemaan ja kertoivat joskus vuonohevosen itsekin omistaneensa (nyt taisi molemmilla olla puoliveriset kisaamassa..) Lotan iän kertoessani ensimmäinen reaktio oli "TÄH?" haavi auki. Ja siihen perään: "Onpa se hyvässä kunnossa!" Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä lämmittää sydäntä ja lujasti. Etenkin kun itse vielä pohdin, kehtaako sitä viedä kisoihin laisinkaan, vai onko se vielä liian laiha luuviulu roikkumahalla varustettuna. Mutta eihän se ole, vaan se on juuri niin ihana ja upea kuin 20v hevonen voi olla.

Voisi siis sanoa, että elämä hymyilee, ja tällä hetkellä kaikki on enemmän kuin täydellistä :)

Ja hyvin voisi sanoa menevän myös Roppe-Romuluisella, jonka kuulumisia ja kuvia olen saanut tallitytöiltä kuulla. Sillä tuntuu olevan huippukivaa Yli-Tokolla, enkä yhtään ihmettele. Rousku ja kaksi muuta pikkuoria pääsevät myös päivittäin puomille harjaukseen ja ovatpa nuo maastossakin käyneet lenkkeilemässä. Milläköhän me enää saadaan Rousku suostuteltua kotio palaamaan?! :D

Kuvat: Jonna Heino




Iso mies puomilla harjattavana. Kuva: Jade Liski
Tilaa: Blogitekstit ( Atom )